Kuvia kuvia…

Laitan kuvia valmistuneista töistä, vaikka en saakaan kaikkien tekeleitten painoja tähän postaukseen, kun olen eri osoitteessa kuin hieno vaakani.

Ekaksi sukat, jotka on olleet päättelyä vaille jo viikon verran – tänään valmistin, samoin kuin muutkin tän postauksen tuotteet.

Nämä Nalle Four Seasons Syksystä neulotut lyhytvartiset sukat painavat vain 54 grammaa. Niissä on 48 silmukkaa, neulottu 2½ puikoilla ja niistä tuli hivenen reilut mun 39-kokoisiin tassuihini. Mun sukkakäsiala on löystynyt huomattavasti!

Sitten neuloin samasta langasta myös pipon:

Pipo painaa vain 34 grammaa, ja vaikka se näyttääkin kuvassa tosi lyhyeltä, niin tuo poikittaisena 2x2-resorina neulottu reuna venyy päässä tarvittaessa hyvinkin korvien yli. Kehittelin tän hetken mielijohteesta ja tykkään, että siitä tuli aika mukava.

Mutta vielä enemmän tykkään tästä toisesta piposta:

Tässä on neulottu vitosen puikoilla kaksinkertaista tummanpunaista Fortissima Sockaa ja reunaosassa vuorottelee sen kanssa vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shanti-silkkilankaa. Silmukoita pipon reunassa on 60 kappaletta.

Sitten vielä huivi:

Tämä on myös neulottu vitosen puikoilla samoista langoista kuin pipokin, loin 200 silmukkaa ja neuloin aina oikein vaihtaen langan satunnaisesti 1–4:n kerroksen välein. Fortissima meinasi vaan loppua kesken ja sen vuoksi toiseen reunaan piti neuloa enemmän silkkiä, mutta olen tähänkin tosi tyytyväinen. Saakohan tästä lähikuvasta käsitystä, miten ihanasti tuossa silkissä on kaikki maailman kirkkaimmat värit sekaisin mutta sulassa sovussa.

Näitä silkki+sukkalankatuotteita en ole saanut punnittua, mutta laitan seuraavassa postauksessa sitten niiden painot. Kumpikin lanka tuli kumminkin käytettyä ihan tarkalleen, ehkä joku puoli metriä jäi (senkin olisi voinut lisätä hapsuihin).

Sitten olen treenaillut sitä koneneulontaa sen verran, että mulla on aika lähelle valmis semmoinen punaisesta Jussi-langasta neulottu slipari, jossa on edessä palmikkokuvio. Näette sitten kun saan kasattua sen valmiiksi. Ja sikäli kun yleensä saan sen valmiiksi – lankaa on nimittäin niin vähän, että teen pääntien ja kädenteitten kaitaleet käsin neulomalla, kun silloin on huolettomampi käyttää jämäpätkiäkin hyväksi. Mallitilkkukin piti purkaa ja kastella että sain suoristettua langan. Eikä siinä sliparissa ole näkyvissä kuin pari virhettä (aika hyvin 25 vuoden tauon jälkeen, sanon mä!) Toinen virhe on joku ihme suuri silmukka kohta resorin jälkeen mutta ihan mukavasti sivussa ja näin ollen vähän piilossa, toinen taas on jostain kumman syystä vähän löysempi silmukkarivi puolella etukappaletta (mutta toivon että se lähtisi viimeistelyssä näkymättömiin). Olen kumminkin tosi innoissani tuosta koneneulonnasta ja aion kyllä tehdä harjoitusmielessä muutakin, koska noita lankoja riittää.

Niin, sitten kaivoin taas esille pussillisen tummanvihreää tuntematonta villasekoitetta josta tein alkukesästä jakun, ja aloin tällä kertaa tunikaa. Sitä on vasta noin viisi senttiä helmaa ympyränä, varsinainen teeveenkatseluneule siis.

Jep. Lopuksi vielä kolme kuvaa työmaakaupungistani (joka muuten ei ole Hämeenlinna, vaikka siellä taitaakin olla aika saman näköisiä paikkoja):

Tällainenkin rakennus löytyy:

Ja tällainen taideteos:

Ja tämä kukka kasvaa (tai ainakin kasvoi viime viikolla) tän kerrostalon pihassa melkein roskapönttöjen vieressä, uskokaa tai älkää!