Iloiset sukat

Tässäpä esittelen vastavalmistuneet, iloisen väriset sukat!



Lankana näissä sukissa on Colinetten JitterBug-merinovilla, väri on nimeltään Mardi Gras. Toisessa sukassa punainen väri muodostaa spiraalin, mutta toisessa se lätäköityi epämääräisemmin. Hauskat näistä tuli!

Neuloin näitä sukkia kolmen päivän työmatkat sekä kaksi kertaa Salkkarit, joten olen käyttänyt ajan hyödyksi. Olen tähän asti arvellut, ettei sukankudinta voi ottaa ruuhkabussiin puikkojen tippumisvaaran vuoksi, mutta onneksi mulla on nuo yhdet bambupuikot, jotka ei ole ihan yhtä liukkaat kuin metallipuikot, joilla tavallisesti olen sukat tehnyt.

Ja vielä näidet sukkien strategiset tiedot: Lankaa kului noin 70 grammaa, neuloin 2½ puikoilla ja silmukoita on sama 48, kuin edellisen postauksen seiskaveikkasukissakin! Ja ovat siis jokseenkin samankokoiset, vaikka sekä puikot, että langat ovat aivan eri paksuutta!
Kummallista!

Koska en tykkää kovin pitkistä sukanvarsista, tuota lankaa jäi sen verran, että taidan tehdä lopusta jotkut rannekkeet tai kämmekkäät.

Raitasukat

Tässä juuri valmistuneet sukat:





No, ensimmäinen sukka on ollut jo monta viikkoa odottamassa paria, jonka tänään innostuin tekemään. Ei sitä sitten malttanut keskenkään jättää, kun pääsin hyvään vauhtiin tallennettuja teeveeohjelmia katsoessani (neljä osaa Teho-osastoa!!)

Sukkien strategiset tiedot: koko keskikokoiselle naisen jalalle, lankaa kului 110 grammaa, ja sen varmaan tunnistittekin, että kyseessä on tän syksyn jättiraita-Seiskaveikka. Sainpas näiden myötä avattua Sukkasato-tilinikin!

Kaksi huivia

Sain juuri valmiiksi virkatun huivin, jota olen HuPon merkeissä väkertänyt. Lankana on ihanan pehmoinen mikropolyesterista tehty paksu ja samettinen löytö keväiseltä Venäjän reissulta. Langan nimi oli Plush Print, ja vaikka se olikin venäjäntuliaiseni, niin oikeasti se on kyllä saksalaista :)





Huivilla on pehmeyden lisäksi myös kokoa, pitkä sivu on reilusti yli kaksi metriä. Ihana kääriytyä, talvipakkasella. Lankaa meni ruhtinaalliset 150 grammaa!

Laitoin myös lähikuvan:





Koska tuosta pörrölangasta ei kovin hyvin saa selvää, kerrottakoon vielä, että huivi on tehty ketjusilmukkakaarilla.

Sitten kuvaa myös jo muutama päivä sitten valmistuneesta neulotusta huivista. Lanka on Eden Print -nimistä ja sataprosenttista bambua, ja väri on nyt jo hieman liian kesäinen, toisin kuin virkattu huivi syksysävyineen. Tämä lanka tunnultaan aika lailla viskoosimaista, mutta ei ihan yhtä valuvaa...





Myös tästä lähikuva:





Tämä huivi painoi 250 grammaa, ja kuten taustalla olevaan matton vertaamalla näette, kokoa sillä on hieman vähemmän kuin edellisellä. Neuloin tämän aloittaen niskasta, malli on aika tylsä, hetken mielijohteessa itse kehitelty. Teen samalla mallilla alpakkahuivia, mutta siinä paljon ohuemmassa langassa kuvio näyttää paljon nätimmältä. (Se valmistunee joskus...)

Eli tässä postauksessa ilmoitan siis neuloneeni 400 grammaa, ja tilastostani huomasin, että kuluvan vuoden saldo on 50 grammaa vaille 10 kiloa! Nyt pitäisi pikaisesti saada taas inspiraatio sateenkaarivillatakkiin, koska siitä ei putu enää kovin paljoa.

Plussaa ja miinusta...

Pientä muutosta on tapahtunut lankavarastossani. Ensinnäkin tuli ostettua uutta lankaa. Olin keskiviikkona koulutuksessa ihan liian lähellä sekä Priimaa että Vihreää Vyyhtiä :)


No, tuo kuvassa ylempänä oleva viininpunainen Supersocke on tarkoitettu jatkamaan Ruotsista ostamaani kirjavaa silkkiä. En ole kyllä ollenkaan varma, käytänkö niitä sittenkään yhdessä, mutta kun väri oli just sellainen, jonka halusin. Alempana on riemunkirjavaa Jitterburgia, sukiksi. En voinut vastustaa, en sitten millään, vaikka olikin ihan liian kallista. Kumpaakin lankaa on 100 grammaa. (Aika vähällä taisin silti selvitä!)

Sitten olen tikutellut seiskaveikan jämistä 70 grammaa painavan palmikkopipon. Reunassa on sisälläpäin korvia lämmittävä, leveä päärme.

Eli lankoihin on tullut plussaa 200 g ja miinusta 70 g. Oikeesti olen kyllä neulonut yhden huivinkin valmiiksi, mutta se on vielä pingottamatta/höyryttämättä, joten julkaisen sen vasta kun se on ihan valmis. Lisäksi kahta muuta huivia on tehty hyvän matkaa - mutta niistäkin sitten joskus...

Sitten vielä loppukevennykseksi Pelagialta saamaani, ja varmaan jokaisen blogin kiertäneeseen vaatejuttuun:

Mulla on päälläni mustat ikivanhat jazzhousut (sanotaanko niitä enää edes jazzhousuiksi?), vaaleansininen teepaita, vaaleansiniset pikkarit sekä tummanvihreät pätkävärjätyt Isoveli-sniikerit. Silloin kun luin Pelagian blogista haasteen, kotiasu oli muuten sama, paitsi että teepaita oli oranssi ja pikkarit valkoiset ;)

Huomenna meillä on työpäivä, vaikka on lauantai: mennään oppilaitten kanssa metsään lenkille, toivottavasti ei sada kauheasti :)

Terveisiä kissanristiäisistä

Laitan pikaisen postauksen pitkästä aikaa. Nyt ei ole oikein ollut energiaa kirjoitella mitään, kiire ja flunssa - ei sen kummempaa syytä.

Eilen käytiin Kissanristiäisissä!
Neiti A sai vihdoin kissan, ja sitä piti heti mennä katsomaan. Otin kamerani esille ja kysyin katilta, että tahtoisko se ruveta mulle blogikissaksi (kun ei ole omaa kattia) - siihen se vastasi säntäämällä piiloon sohvan alle. No, pian se kumminkin ilmestyi poseeraamaan, kas tässä, tämmöinen heppu!



Sitten vähän käsitöitä: Tällainen ainaoikein-kolmiohuivin tein Tukhlomasta ostamastani One Zero-langasta, paino 200 g. Lanka on aika karkeaa, mutta värisävyt on ihanat!



Sitten virkkasin yhtenä päivänä koemielessä kännykkäpussin, joten kuvattakoon sekin:



Lisäksi olen tehnyt aika paljon muitakin neuleita, mutta valmista ei ole tullut. Niistä sitten myöhemmin lisää.

Terveisiä Tukholmasta...

Tehtiin pikavisiitti Tukholmaan ja heti pitää päästä esittelemään ostokset! Olin etukäteen merkinnyt karttaani muutaman netistä löytämäni lankakaupan osoitteen, mutta kaikki muut kaupat olivat kyllä pettymyksiä, paitsi Nysta! Sieltä olisin halunnut vaikka mitä, mutta melko korkean hinnan vuoksi tyydyin 600 grammaan. Tässä ne ovat:



Mielessäni siinteli jotain ihanaa sinivihreää, mutta siellä kaupassa kävikin ilmi, että mullapa alkoikin taas punainen kausi ;) Tai sitten siellä vaan oli niin ihania punaisen sävyjä. Nuo valokuvat ei ikinä tee oikeutta värisävyille, mutta saa kai tästä jonkinlaisen käsityksen.

Ostin siis kolmea sorttia, jokaista 200 grammaa. Vasemmanpuoleinen on intialaista Hamiltonin Shanti Silkkiä, keskimmäinen OneZero-nimistä Colinetten villalankaa, ja oikealla on myös Colinetten lankaa - Enigma-nimistä puuvilla-viskoosi-nauhalankaa.

Kuvittelisin että näistä tulee joskus huiveja, mutta ensin noihin ihanuuksiin pitää löytää "ne täydelliset mallit". Saattaa hyvinkin käydä niin, että nää on sellaisia ihailu- ja hiplauslankoja, joita ei ikinä raaski neuloa? Paitsi että kyllä sellaiset luksushuivitkin olisi ihania hiplailla....

Niin, mitään muuta en reissulta sitten hankkinutkaan, muuten matka meni hyvän ruuan ja rentoutumisen merkeissä. Oli mulla yksi neuletyö mukanakin, alpakkahuivin alku, mutta en kyllä montaa kerrosta jaksanut neuloa.

Pientä valmista ja isompaa kesken...

Vihdoin sain jotain valmistakin! Eka kuva on jostain syystä ihan pimeä, mutta en kumminkaan viitsinyt ottaa uutta - kelvatkoon....



Neuloin kokeilumielessä kaksi pipoa luonnonvalkoisesta seiskaveikasta. Ensimmäinen on resorireunainen ja sileä, ja virkkasin siihen koristeeksi kukkasen. Toinen on 2x2 resoria. Kumpikin painaa 50 grammaa (meidän ikivanhan keittiövaa'an mukaan). Yhteensä olen siis saanut elokuussa valmiiksi 100 grammaa neuleita, ja vaikuttaa siltä, etten ehdi enempää saadakaan valmiiksi asti. Tuo lukema tuntuu kyllä olemattomalta heinäkuun reilun kahden kilon jälkeen, mutta olen kyllä neulonut aika paljon, ja virkannutkin. No, syyskuulle saattaa sitten tulla komea lukema.

Seuraavassa kuvassa on bussimatkatyönä väkertämäni niskasta aloitettu ketjusilmukkahuivi.



Kuvassa on tahallisesti tuollainen epämääräinen kasa, koska tässä vaiheessa työ näyttää aika ällöltä, enkä ole ollenkaan varma, vaikka vielä kumminkin purkaisin, mutta tuo paksu samettinen lanka on aika hankalaa työstettävää - ja purettavaa! Onnistuessaan tästä tulee mun HuPoiluhuivini.

Kolmannessa kuvassa näkyy, missä vaiheessa sateenkaarijakkuni nyt on.



Violetin ja punaisen vaihtumakohtaan on tullut hieman raitaa, mutta sille en kyllä enää tee mitään - saa kelvata. Tällaista työtä ei pitäisi neuloa pimeässä....