Kuvia kuvia…

Laitan kuvia valmistuneista töistä, vaikka en saakaan kaikkien tekeleitten painoja tähän postaukseen, kun olen eri osoitteessa kuin hieno vaakani.

Ekaksi sukat, jotka on olleet päättelyä vaille jo viikon verran – tänään valmistin, samoin kuin muutkin tän postauksen tuotteet.

Nämä Nalle Four Seasons Syksystä neulotut lyhytvartiset sukat painavat vain 54 grammaa. Niissä on 48 silmukkaa, neulottu 2½ puikoilla ja niistä tuli hivenen reilut mun 39-kokoisiin tassuihini. Mun sukkakäsiala on löystynyt huomattavasti!

Sitten neuloin samasta langasta myös pipon:

Pipo painaa vain 34 grammaa, ja vaikka se näyttääkin kuvassa tosi lyhyeltä, niin tuo poikittaisena 2x2-resorina neulottu reuna venyy päässä tarvittaessa hyvinkin korvien yli. Kehittelin tän hetken mielijohteesta ja tykkään, että siitä tuli aika mukava.

Mutta vielä enemmän tykkään tästä toisesta piposta:

Tässä on neulottu vitosen puikoilla kaksinkertaista tummanpunaista Fortissima Sockaa ja reunaosassa vuorottelee sen kanssa vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shanti-silkkilankaa. Silmukoita pipon reunassa on 60 kappaletta.

Sitten vielä huivi:

Tämä on myös neulottu vitosen puikoilla samoista langoista kuin pipokin, loin 200 silmukkaa ja neuloin aina oikein vaihtaen langan satunnaisesti 1–4:n kerroksen välein. Fortissima meinasi vaan loppua kesken ja sen vuoksi toiseen reunaan piti neuloa enemmän silkkiä, mutta olen tähänkin tosi tyytyväinen. Saakohan tästä lähikuvasta käsitystä, miten ihanasti tuossa silkissä on kaikki maailman kirkkaimmat värit sekaisin mutta sulassa sovussa.

Näitä silkki+sukkalankatuotteita en ole saanut punnittua, mutta laitan seuraavassa postauksessa sitten niiden painot. Kumpikin lanka tuli kumminkin käytettyä ihan tarkalleen, ehkä joku puoli metriä jäi (senkin olisi voinut lisätä hapsuihin).

Sitten olen treenaillut sitä koneneulontaa sen verran, että mulla on aika lähelle valmis semmoinen punaisesta Jussi-langasta neulottu slipari, jossa on edessä palmikkokuvio. Näette sitten kun saan kasattua sen valmiiksi. Ja sikäli kun yleensä saan sen valmiiksi – lankaa on nimittäin niin vähän, että teen pääntien ja kädenteitten kaitaleet käsin neulomalla, kun silloin on huolettomampi käyttää jämäpätkiäkin hyväksi. Mallitilkkukin piti purkaa ja kastella että sain suoristettua langan. Eikä siinä sliparissa ole näkyvissä kuin pari virhettä (aika hyvin 25 vuoden tauon jälkeen, sanon mä!) Toinen virhe on joku ihme suuri silmukka kohta resorin jälkeen mutta ihan mukavasti sivussa ja näin ollen vähän piilossa, toinen taas on jostain kumman syystä vähän löysempi silmukkarivi puolella etukappaletta (mutta toivon että se lähtisi viimeistelyssä näkymättömiin). Olen kumminkin tosi innoissani tuosta koneneulonnasta ja aion kyllä tehdä harjoitusmielessä muutakin, koska noita lankoja riittää.

Niin, sitten kaivoin taas esille pussillisen tummanvihreää tuntematonta villasekoitetta josta tein alkukesästä jakun, ja aloin tällä kertaa tunikaa. Sitä on vasta noin viisi senttiä helmaa ympyränä, varsinainen teeveenkatseluneule siis.

Jep. Lopuksi vielä kolme kuvaa työmaakaupungistani (joka muuten ei ole Hämeenlinna, vaikka siellä taitaakin olla aika saman näköisiä paikkoja):

Tällainenkin rakennus löytyy:

Ja tällainen taideteos:

Ja tämä kukka kasvaa (tai ainakin kasvoi viime viikolla) tän kerrostalon pihassa melkein roskapönttöjen vieressä, uskokaa tai älkää!

Kaikenlaista…

Kirjoittelenpa vähän kuulumisia taas pitkästä aikaa. Aloitetaan tuoreemmasta päästä: tulin just hetki sitten leffasta – tosi harvinaista mulle, mutta ”sex and the city”n kengät, vaatteet ja laukut piti kyllä nähdä. (Tarina nyt oli semmoinen tyypillinen jatko-osien jatko-osa, tiedättehän, uudelleenlämmitettyä… eikä siitä sen enempää.)

Itse olen tänään lämmitellyt taitojani neulekoneen käytössä, tehnyt koetilkkuja ja muistellut erilaisia aloituksia ja päättelyitä. Huomenna teen muutaman koetilkun noista langoistani – ainakin keltaista Seiskaveikka-paitaa, punaista Jussi-liiviä ja valkoista Fauna-takkia varten. Ja jospa illemmalla uskaltautuisin ottaan alatasonkin testikäyttöön. Tosi kivaa räplätä neulekoneita pitkästä aikaa! Koska mun kärsivällisyys ei ole mallitilkkujen kans maailman paras niin sen takia teen sen sorttisia harjoituksia itselleni, että niistä tulee oikeesti jotain. Joo, ja pitsikelkkaa kokeilen sitten jossain vaiheessa Mokkasukka-lankaani, siitä olin muutenkin aatellut suorakaiteen muotoista pitsihuivia.

Mitäs muuta? Ai niin, ensimmäinen syksy-Nalle-sukka valmistui eilen ja tänään aloin neuloon yhtä epämääräistä huivia – vuosi sitten Tukholmasta ostettua Shantisilkkiä sopivan sävyisellä Supersockella täydennettynä. Piti saada käsiin joku sukkaakin aivottomampi puuha.

Niin, sitten tässä tulee lopuksi muutama valokuva: Eikös täällä mun työmaakaupungissani olekin hienoja rakennuksia ja puita? Tuon viimeisen ohi kävelen jatkuvasti.

Itsensä lahjomista?

Annoin itselleni tänään pienen lahjan uuden työpaikkani kunniaksi, eikös olekin hyvä syy ostamiselle? Ette varmasti ikinä arvaa mitä sain itseltäni! No arvasitte tietysti: lankaa ja puikkoja!

Olin kyllä matkalla ruokakauppaan täällä uudessa pikkukaupungissani, kun ikkunassa olevat ihkuväriset Trekking-vyyhdit vetivät minut sisälle käsityöliikkeeseen. Ulos tulin mukanani nämä:



En siis ostanut niitä Trekkingejä vaan Regiaa, joka siellä kaupassa sisällä puhutteli mua enemmän. Nuo kaksi ovat raidallista ja kolmas samoilla väreillä pätkärääkättyä. Ja pitihän saada näitä varten uudet puikotkin, kun täällä kakkososoitteessa on vain syksynallesukissa kiinni olevat kakspuolikkaat – ostin kolmosen bambut. Eihän niitä voi koskaan olla liikaa, eihän?

Tuo kuva on surkea kännyllä napattu, kun se oikea kamera jäi sinne oikeaan kotiin. Ensi viikoksi lupaan yrittää ottaa sen mukaani, niin saatte sitten arvuutella, missä olen!

Niin, en ole pahemmin kerennyt neuloskella, kun tää alku on aina niin kovin työllistävää, mutta nallesukkia olen hiukan pistellyt. Nyt taidan kumminkin aloittaa tuosta Regiasta vaihtelun vuoksi.

En mennyt mukaan neuleolympialaisiin enkä tällä hetkellä ole missään muussakaan kimppaneulonnassa, mutta sukkasatoa kyllä harkitsen, kun noita sukkia syntyy kumminkin. Palaillaan!

Elokuun ensimmäistä…

Niin se kesä vaan alkaa taas olla lopullaan elokuuta jo mennään.

Heinäkuussa sain kulutettua lankaa 1249 grammaa, vähän semmoisissa jämälankamerkeissä. Tai siis mitä nyt kukin jämälangalla tarkoittaa, mutta mulla jäi alkukesän Wonderwool-takista yli lankaa pipon (53 g), tumppujen (56 g), kaulurin (74 g) ja kahden huivin (neulottu 126 g ja virkattu 155 g) verran. Tässä kuvat näistä loppukuun tekeleistä:











Pipo, tumput ja kauluri on neulottu vitosilla, hapsullinen huivi seiskoilla (Pompom-huivista tutulla tekniikalla) ja virkattu huivi on tehty kutosen koukulla ihan ex-temporee-tyylillä. Nimittäin virkkasin ensin pitkittäin tyyliin 1 kiinteä ja 1 ketjusilmukka mutta sitten kyllästyin työn tiiviyteen ja vaihdoin kiinteät pylväiksi. Tykkään lopputuloksesta.

Noi hassut tumput on muuten ekat jotka olen eläissäni tehnyt ilman peukalokiilaa – tässä tapauksessa on ihan ookoo kun on niin isoilla puikoilla ja tosi joustavaa, mutta muuten olen kyllä ehdottomasti peukkukiilan kannattaja! Mutta tulipahan kokeiltua.

Jep. Eilen meillä kävi vieraita ja sain tuliaisiksi nämä:



Kerä Nalle Four Seasons Syksyä ja toinen luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Kiitos Neiti A, Lukiolainen ja H. Oli kiva kun kävitte!

Niin se syksy vaan lähenee ja meikäläinenkin lähtee taas reissuhommiin muutamaksi kuukaudeksi! Laitan sitten jossain vaiheessa kuvia kaupungista johon seuraavan lukuvuoden ajan tulen tutustuun.

Talven varalle tulevaa...

Mitäpäs sitä muuta tekis näin sateisena heinäkuuna kuin neuloo lämmintä ja pehmoista talven varalle.

Otin eilen esille vihreät Wonderwoolit ja nyt niistä on neulottu jo pipo ja lapaset ja kolmisen senttiä kauluria! Pipo ja lapaset on vielä päättelemättä, bloggaan sitten koko sarjan kerralla. Kaulurin jälkeen sarjaan tulee vielä huivi, mutta en ole vielä päättänyt millainen.

Vallan sopivaa puuhaa heinäkuussa ;-)

Aurinkoja

Laitan tällä kertaa kukkakuvan tähän alkuun – torstaiset vieraat toi meille kimpun tällaisia aurinkoja!



Toinen kuva on vastavalmistuneesta topista, kuvasta tuli kamala, tuollaista vaatetta ei kyllä oikeasti saisi kuvata kuin ylle puettuna, mutta saa kai tästä jonkin käsityksen. Paitsi että väri ei tuolla auringossa kuvattuna tullut oikeanlainen, lanka on paljon tummempaa oikeasti.



Mutta siis, ajatelkaa, tämmöinen pieni (siis pikkuhihainen ja noin lyhyt) toppi voi syödä 385 grammaa lankaa! Mun neljästä Mystery Stretchgarn –kerästäni ei jäänyt kuin pari kolme metriä, ehkä olisin yhden kerroksen saanut helmaan lisää, mutta en viitsinyt tällä kertaa kokeilla – ei se mitään kumminkaan olisi auttanut. Ehkä tätä voi pitää vaikka jonkun mustan farkkuhameen kanssa – muuten tää on kyllä ihan liian lyhyt mun puseroksi. Ja mä oikeesti luulin ostaneeni lankaa tunikapituiseen.

Muuten tuo stretchlanka oli tosi kivaa neulottavaa!

Seuraavaksi aattelin neuloa jotain tosi yksinkertaista – vihreää Wonderwoolia jäi niin paljon yli keväällä tehdystä villatakista, että taidan pistellä siitä pipon, lapaset ja huivin. Kyllä se talvi taas kohta tulee… (kun vaan tulis kunnon kesä ensin ;-) )

Eipä tässä sen kummempaa...

..mutta tulin kumminkin kertoon pari kolme pikkuasiaa:

1. Kävin tänään kaupassa ton edellisen postauksen kassin kanssa ja huomasin että tykkään siitä. Aika lailla se venyi pientenkin ostosten painosta, mutta ei se mitään, kesäkassi saa olla semmoinen. Ja muuten se oli just sopiva fillarin etukoriin.

2. Ei kukaan varmaan muista tätä toppia, jonka neuloin vähän ennen viime vuoden juhannusta. siitä tuli hiukan liian pitkä, ja silloin se jäi kaappiin odottaan lyhentämistä. Nyt viikonloppuna lopulta otin ja tein sen homman - paita on nyt sopivan kokoinen ja mun Goby-langan jämät kasvoi 70 grammalla.

3. Aloitin Mysteric Stretchgarnista ylhäältä alaspäin neulottavaa toppia - kerran jo purin siitä muutaman sentin - saas nähdä tuleeko nyt sopivan kokoista (tein ekaks liian isot kädentiet). Tuo lanka on tosi jännää neulottavaa, siis se on ihan kun kuminauhaa, vaikkei siinä ole elastaania. Mutta harmiksi tuo lanka on myös niin painavaa, että en taida noista neljästä sadangramman kerästä saada kovin pitkää paitaa aikaan, olisin toivonut tunikaa, mutta taitaa topiksi jäädä.

Tässäpä kuulumiset - nyt ei ole edes kuvia ollenkaan!